I'm not a robot

CAPTCHA

Privacy - Terms

reCAPTCHA v4
Link



















Original text

Jatkoa aiheelle oman tehtävän, tarkoituksen ja kutsumuksen määrittely Integratiiviseen psykologiaan kuuluvassa Psychosanitasin teoriassa persoonallisuuden kehittyminen on luonnollista peräkkäistä prosessia, joka jakautuu kolmeen globaaliin avainvaiheeseen. Ensimmäinen vaihe on persoonallisuuden alkutaso kehitystä. Se olettaa, että ihminen tulee tähän maailmaan tiedon, taitojen ja kykyjen puutteella ja alkaa tutkia tätä maailmaa, tiedostaa itsensä ja määrittää ajankohtaisten tapahtumien syy-seuraus-suhteita muiden ihmisten avulla. Tätä ajanjaksoa kutsutaan oppisopimustasoksi. Tällä tasolla tehtävän käsitettä ei edes harkita, koska tarkoitus vasta paljastuu, ihminen on huonosti tietoinen siitä, mitä hänellä on jo synnynnäisinä ja varhaisesta lapsuudesta hankituista ominaisuuksista. Opiskelija keskittyy täysin yhteiskuntaan, josta hän saa palautteena tietoa - millainen hän on ja mitä hänen tulee oppia. Opiskelijan henkilökohtaisen kehityksen tasolla oleva ihminen tarvitsee todella opettajaa, koska hänellä on vaikeuksia arvioida itsenäisesti ajankohtaisia ​​tapahtumia, mikä on hänelle hyvää ja mikä on huonoa, hän pelkää tehdä virheitä tehdessään mitättömiäkin päätöksiä , ja tämä johtaa passiivisuuteen, inertiaan, kypsymättömyyteen ja vastuun välttämiseen tehdystä valinnasta. Pääajatus, joka ajaa sellaisia ​​ihmisiä, on "Minun täytyy!" Taitojen ja elämänkokemuksen hankkimisprosessissa ihminen alkaa tunnistaa itsensä erilaisiin käsitteisiin, määrittää omat rajansa ja ilmaantuu kategorisia tuomioita. Jos vedämme rinnakkaisuuden Wilberin teorian kanssa, tämä on Maskin kehitystaso. Tehtävä on useimmiten muotoiltu yleisillä sanoilla ja pakosta. Esimerkiksi: "Minun täytyy oppia ja sitten välittää se ihmisille." Tai "Minun täytyy palvella..." Pääsy persoonallisuuden kehityksen seuraavalle tasolle "Mestari" tapahtuu kokonaisvaltaisen terveen egon muodostumisen kautta. Tätä varten huomion painopiste siirtyy "Minun täytyy!" sanaan "Voin!" Tätä tarkoitusta varten käytetään V. V. Kozlovin teoriaa aineellisen minän, sosiaalisen minän ja henkisen minän kolminaisuudesta. Näiden jokaisen itsensä laajentaminen ja vahvistaminen ja sitten niiden harmonisointi mahdollistaa sen, että henkilö voi muotoilla tehtävänsä olemuksensa täyteydestä, tarpeettomuudesta, voimasta. Elämän potentiaali täytetään ja puretaan itsevarmasti, tietäen omat korkeat kyvyt, osoitus kunnianhimoista ja vaatimuksista hallita vielä enemmän tilaa. Tällä tasolla useimmat ihmiset elävät tietoisina tarpeistaan ​​ja kunnianhimoisesti itselleen ja ympärillään oleville ihmisille. Loppujen lopuksi Mestari, aivan kuten oppipoikakin, tarvitsee muita ihmisiä, mutta hän tarvitsee heitä jo tahtonsa toteuttajiksi, heidän kauttaan hän toteuttaa halunsa. Mestari ymmärtää, ettei hän voi toteuttaa itseään itselleen hahmottamiin suuntiin ja tarvitsee auttajia. Useimmiten hän värvää Opiskelijoita, joita hän johtaa läpi elämän, auttaa heitä hallitsemaan tätä maailmaa, jakaa heidän kanssaan kokemuksensa, tietonsa, taitonsa, tai tämä tapahtuu muiden ihmisten yksipuolisen käytön muodossa. Kolmas henkilökohtaisen kehityksen taso, korkein "Luojan" taso edellyttää, että ihmisellä on täysin erilainen asenne maailmaan ja itseensä. Saavutettuaan Luojan tason, ihminen toteuttaa suunnitelmansa ilman kenenkään vaikutusta ja muiden ihmisten apua, tämä on puhtaasti yksilöllinen prosessi, joka ei riipu kenestäkään, mistään ehdoista, vain henkilön tietoisuudesta ja motivaatiosta; hän itse. Tälle henkilökohtaisen kehityksen tasolle on ominaista se, että henkilö lakkaa tarvitsemasta muita ihmisiä, hän ei enää ehdoi toteutumistaan, tavoitteidensa saavuttamista muiden ihmisten päämäärien ja toiveiden kanssa. Periaate, jonka mukaan Luoja elää, kuulostaa "minä voin!" Henkilökohtaisen kehityksen korkeimmalla tasolla oleva ihminen luo, ts. luo elämänsä mahdollisimman vapaasti omasta tahdostaan, organisoi yhteyksiä muihin ihmisiin ja maailmaan keskinäisen kunnioituksen ja luomisen tasolla. +7922 211 81 38