Olen pitkään halunnut kirjoittaa tekstin "itserakkaudesta" psykologisessa käytännössä. Itse asiassa aloin kirjoittaa sitä 3 kertaa ja joka kerta en onnistunut - menin jatkuvasti väärään suuntaan. Eilen ystäväni kertoi minulle, että psykologi (rakastan tätä sanaa) vuokrasi toimiston naapuristaan. Rakennuksessa on ohuet kipsilevyseinät ja hän kuulee jatkuvasti huutoja: "rakasta itseäsi, kuinka monta ***** voin toistaa, rakasta itseäsi...". Jälleen kiehui, ja kollegani alkoivat nostaa esiin samanlaisia ​​​​aiheita nykyajan psykologisten trendien ongelmista (ks. https://vk.com/elenadulmaganova?w=wall13667713_15203/..) Ymmärrän, että tämä aihe on mukana "rakkaus" "itse" suoraan sanottuna haisee, mutta näitä tuntemuksia on melko vaikeaa ilmaista sanallisesti, joten kehitin tämän itse pyynnöstäni keskustelussani kanssani työskentelevän psykologin kanssa, jotta hän auttaisi minua ymmärtämään, mitä näen täällä. . Ja tässä haluan jakaa näkemykseni, että Baudrillardilla on käsite "simulacrum" (latinan sanasta simulo "teeskennellä, teeskennellä") - jonkin kuvitteellinen ilme. Simulaakrumilla on merkitys - aistillinen kuva (diskurssin elementti), mutta tällaisen käsitteen taustalla eettisestä näkökulmasta on usein epärehellisyys ja henkinen likinäköisyys. Minusta näyttää siltä, ​​että näistä nykyajan "rakasta itseäsi" teemoista on tullut juuri sellainen simulaakki, joka korvaa rakkauden merkityksen imagollaan ja puhtaat sydämelliset tunteet jollain seksuaalisesti perverssillä. Minulle tämä "rakasta itseäsi" kuulostaa: "teeskentele". Tiedän monia tapauksia, joissa psykologit käyttävät tätä "rakasta itseäsi" eräänlaisena universaalina mantrana. Samaan aikaan näen tässä tietyn psykologisen teon, joka ilmaistaan ​​siinä tosiasiassa, että psykologi veloittaa libidinisesti tämän vahvistuksen, tämän sanallisen objektin asenteella asiakasta kohtaan erityisessä "tässä ja nyt". Totean vielä kerran, että avainsana tässä on asenne. Mutta minua hämmentää se, että usein kyse ei ole "rakkaudesta" tai "itsestäni", kuulen sen näin: "Kohtele itseäsi niin kuin minä kohtelen sinua nyt." - tämä on, jos psykologi on kunnossa. - Kohtele itseäsi niin kuin minä nyt. - tämä on, jos jonkinlainen narsistinen peilitarina avautuu (tämä voi olla varmennettu psykoterapeuttinen tarkoitus, mutta useimmiten se on banaalista tietämättömyydestä Molemmissa tapauksissa tämä on eräänlainen kehotus introjektioon, asiakkaan omaksumiseen psykologin persoonasta). ottamalla sen itselleen hyväksi esineeksi. Ja kummallista kyllä, tässä tapauksessa tulen niin paradoksaaliseen johtopäätökseen, että kun psykologi sanoo: "rakasta itseäsi", todellinen tarkoitus on "rakasta minua". Tämä ei muuten ole huono, tässä psykoterapeuttisen suhteen kansi paljastuu hieman, psykoterapeuttisen suhteen verho paljastuu, mikä minua laukaisee myös, että vaikka asiakas "rakastaa itseään", psykologi ei riskeeraa päästä prosessiin, kuinka hän "rakastaa" itseään. Tämä voi aiheuttaa inflaatiota, egon inflaatiota, joka myöhemmin muuttuu eräänlaiseksi hypertrofoituneeksi itsekkyydeksi. Tietysti toimistoissa tällaiset asiakkaat ovat mukana ja korotetaan, mutta kun he lähtevät sieltä, he räjähtävät todellisuuteen. Vastuu tästä on tietysti psykologeilla, vaikka tiedän monia kieltoja, myös merkittävien ammattilaisten esittämiä, mutta olkoon se heidän omallatunnolla (en puhu tässä riippuvuudesta, mutta ymmärrän mitä nämä tai muut interventiot) . Olemme vastuussa niistä, joita olemme kesyttäneet. Toinen tapaus on, jos rakkaus asiakasta kohtaan on "sairas tarina", eli rakkaus on jotain turhauttavaa, esimerkiksi aggressiota. Niin kauan kuin se heijastuu ulospäin, kaikki on suhteellisen okei kohtia, mutta jos tällainen tilanne kääntyy sisäänpäin, se voi alkaa tuhota ja aiheuttaa aggressiota, häpeää ja syyllisyyttä. Olen rehellinen - minulla oli jotain samanlaista johtopäätös: "Rakasta itseäsi" on se sama hämärä mantra, joka on siirtynyt pois todellisesta rakkaudesta, joka koostuu sekä Toisen hyväksymisestä hänen toiseudessaan että itsensä epätäydellisyydessä ja kyvyissään. Tästä mantrasta on nyt tullut osa itsekästä diskurssia. Eli itsesäilytyksestä vastaavasta ego-edusta se virtasi puolustukseen, reaktiiviseen.